Kärkihankkeen toisena pilottina kehitetään kauppakorkeakoulun tohtoriopiskelijoille joustavia tapoja jatko-opiskelussa tarvittavien taitojen oppimiseen ja vertaistukeen. Kauppakorkeakoulun tohtoriopiskelijat edustavat 12 oppiainetta, vuosittain opinnot aloittaa noin 30 uutta opiskelijaa ja opinnot kestävät 6-7 vuotta. Moni tekee opintoja töiden ohessa ja ulkomailta tulevat tohtoriopiskelijat tarvitsevat alkuvaiheessa perehdytystä myös opintojen yleisistä periaatteista kun opiskellaan Turun kauppakorkeakoulussa.
Tarkoitus on suunnitella jatko-opiskelijoiden ohjaajia ja opiskelijoita hyödyttäviä avoimia verkkokursseja/sisältöjä, joita tohtoriopiskelijat voivat opiskella itsenäisesti tai opettajien/tutoreiden ohjaamissa ryhmissä kokonaan verkossa tai monimuotoisesti. Introduction to doctoral studies sisältää neljä teemaa, jotka johdattelevat jatko-opintoihin: 1) Orientation, 2) PhD as a project & self-management skills 3) Academic communication & publishing ja 4) Networking & international collaboration. Tavoitteena on tukea tohtoriopiskelijoiden geneerisiä taitoja ensimmäisen syyslukukauden aikana, jakaa hyviä käytäntöjä opiskelijoiden kesken ja tuottaa ohjaamista tukevia materiaaleja opettajien tueksi.
Koulutuksen tuelta ja it-palveluilta odotetaan tukea erityisesti kokonaisuuden jakelun toteutuksessa (intra, kirjasto, moodle vai joku muu?) sekä opiskelijoiden keskinäistä verkostoitumista tukevien foorumien/tapahtumien suunnittelussa. Sisältöjen tarjoamisen rinnalla ohjauksen eri muodot tukevat jatko-opiskelujen käynnistämistä ja etenemistä. Tutkimuksissa on ehdotettu mm., että väitöskirjaprosessissa olisi hyödyllistä ottaa käyttöön entistä intensiivisempi ja ohjatumpi vertaistyöskentely, joka auttaa integroitumaan paremmin tiedeyhteisöön ja vähentämään väitöskirjan tekijöiden kokemia ohjauksen ongelmia. Vertaisilla voi olla iso merkitys myös tiedeyhteisöön liittymisessä ja alan traditioiden omaksumisessa. Laadukas tohtoriopintojen ohjaus käsittää tieteellisen orientaation lisäksi monipuolista perehdytystä tieteenalan tutkimuksellisiin ja käytännöllisiin näkökulmiin heti alkuvaiheessa sekä tulevaisuuteen suuntautuvaa uraohjausta (Pyhältö, Nummenmaa, Soini, Stubb, & Lonka, 2012). Hyvä oppimisympäristö on olennainen edellytys myös jatko-opiskelijan oppimiselle. Suomalaisissa tutkimuksissa tohtoriopiskelijan oppimisympäristöllä tarkoitetaan yleensä sitä akateemista yhteisöä, johon jatko-opiskelija kokee kuuluvansa. Kuuluminen tiedeyhteisöön on tärkeää niin tieteellisen asiantuntijuuden kehittymiselle kuin työhyvinvoinnille ja sitoutumiselle opiskeluun (Pyhältö & Keskinen, 2012). Ohjaussuhteen hierarkkista asetelmaa on pitänyt yllä muun muassa mielikuva mestari-kisälli -asetelmasta, jossa ohjaaja ohjaa opiskelijan vanhoihin tapoihin, joihin hän itse on tottunut. Viime aikoina mestari-kisälli -ohjausmallia on kritisoitu ja uudenlainen ajattelu tohtoriopiskelijan ja ohjaajan ohjaussuhteen hierarkkisuuden vähentämisestä on noussut esiin (Bastalich, 2015; Burger, 2016, 167; Harrison & Grant, 2015). Uudenlaisella ohjauksella haetaan esimerkiksi horisontaalisempaa ja sosiaalisia verkostoja hyödyntävää ohjausta, jolloin käytäntöyhteisöjen (ks. Wenger, 2000) rooli korostuisi. Opiskelijan kokemukseen väitöskirjaprosessin kokonaisuudesta vaikuttavat monet tekijät, kuten ohjaussuhteen toimivuus, tieteellinen yhteisö ja ohjaajan ja ohjattavan näkemykset tutkimuksesta ja ohjauksesta (Pyhältö ym., 2012). Erityisesti prosessin alussa opiskelijan tuen ja tiedon tarve on suuri ja edellyttää hyvää ohjaussuhdetta. Suomalaisten tohtoriopiskelijoiden ongelmia kartoittavassa tutkimuksessa (Pyhältö ym., 2012) havaittiin, että suurin osa haasteista koski yleisiä työskentelytaitoja, ohjausta ja tiedeyhteisöön integroitumista. Nämä seikat korostuvat erityisesti väitöskirjatyön alkuvaiheessa, joten ohjauksen alkumetreihin kannattaa panostaa. Erityisen haasteellista on kehittää ohjauskäytäntöjen järjestelmä, jossa lisäohjausta tarvitsevat väitöskirjatyöntekijät tunnistettaisiin riittävän aikaisessa vaiheessa, mutta samalla itsenäisempään työhön kykenevät saisivat työlleen riittävän liikkumatilan (Kultti, Rämö, Kotilainen, Heinonen & Heinonen, 2013).
Kehittäjäyhteisön jäseniä ovat kauppakorkeakoulun puolelta Jenni Heervä, Satu Teerikangas, Jonna Järveläinen ja Matti Mäntymäki. Koulutuksen toimialan ja it-palveluiden jäsenet tarkentuvat kun työskentely käynnistyy alkuvuodesta 2019.
7.3.2019 järjestimme työpajan, johon osallistui alku- ja loppuvaiheen jatko-opiskelijoita, tutoreita, avoimen yliopiston suunnittelijoita sekä Johanna Mäki hyvinvointiyksiköstä, Jenni Heervä ja Satu Hakanurmi.
5.4.2019 haettiin orientoiviin opintoihin sopivaa alustaa koulutuksen toimialan, it-palveluiden ja tutkimuksen it:n yhteistyönä. Yliopiston wordpress-alusta vaikuttaa tässä vaiheessa potentiaalisimmalta.
Aiheeseen liittyviä tutkimuksia:
Bister, V., Scheperjans, F., Lilja-Maula, L., Järvinen, R., Turunen, P. & Pietiäinen, V. 2017. Väitöskirjaohjattavan tukeminen ohjausprosessin alkuvaiheessa – Huoneentaulu väitöskirjatyön ohjaajalle. Yliopistopedaogiikka 1/2017.
Creating Presence in an Online Doctoral Program at the University of Florida
Gritsenko D., Holopainen T., Laasonen M., Lehtisaari, K. ja Ruuskanen, T. 2017. ”Kuka? Missä? Milloin?” JOOM-lomake väitöskirjan ohjausprosessin jäsentämiseen.Yliopistopedagogiikka 2/2017.
Gritsenko D., Holopainen T., Laasonen M., Lehtisaari, K. ja Ruuskanen, T. 2017. Polku asiantuntijuuteen: Miten ohjaajat ja vertaiset voivat tukea jatko-opiskelijan kehittymistä itsenäiseksi tutkijaksi. Yliopistopedagogiikka 2/2017.
Kuusisto, K. & Günther, K. 2015. Tutkimusmenetelmäopetus muuttuvissa oppimisympäristöissä. Yliopistopedagogiikka 2/2015.
Laasonen, M. 2018. Sulautuva opetus tieteellisammatillisessa erikoistumiskoulutuksessa – etäopetuksen mahdollisuuksia suomalaisiin kokeiluihin ja käytänteisiin perustuen. Yliopistopedagogiikka 2/2018.
Maunula, M. 2015. Tohtoriopintojen ohjauksen uudet haasteet globaalissa ajassa. Yliopistopedagogiikka 2/2015.
Saarikkomäki, E. & Ollus, N. 2018. Vertaistuella tohtoriksi: tällä mallilla artikkeliväitöskirjan yhteenveto syntyy (melkein) kuin itsestään. Yliopistopedagogiikka 2/2018.
Saru, E. & Vähämäki, M. 2018. Tohtoriopiskelijat myötä- ja vastamäessä – Akateeminen ohjauskäytäntö johtamissuhteena tarkasteltuna. Yliopistopedagogiikka 2/2018.